... kyllä me elossa ollaan, vaikka ei päivityksiä kuulukaan  Edelleenkään elämässä ei vaan tunnu olevan yhtään ylimääräistä tai ylipäätään vapaata hetkeä, jolloin ehtisi miettiä mitään muuta kuin raksaa. No, vähän on sentään ehditty ajatella myös aksaa.

Luisan pupsit voivat erinomaisesti ja kasvavat hurjaa vauhtia  Aivan ihania kaikki, ovat muuntautuneet marsuista (pehmoeläin)koiriksi ja meno alkaa olla sen mukaista. Kuvia löytyy kasvattajan sivuilta http://tuuls.1g.fi/kuvat/bernese/Funatic+N/ Ovat päässeet jo ulkoilemaan iskän ja äiskän kanssa. Samaisesta paikasta voi myös bongata pupsien viralliset nimet, Tuuli on taas kehittänyt mainion nimiviisikon. Luisan lapsoset siis kuuluvat virallisesti näin:

Funatic Notorius B.M.D (ainokainen poika)
Funatic Now I'm Stepping Out 
Funatic Nobiz Like Showbiz
Funatic Nuthin' But Fun
Funatic Nanook Of The North (eniten valkoista omaava tyttönen)

Nucan kanssa on vihdoin saatu taas jonkinlaista otetta aksatreeneihin, vielä ei hirmuista säännöllisyyttä ole havaittavissa mutta käyty on kuitenkin. Koko kevät ja loppukesä on jäänyt raportoimatta, ajatuksia kyllä olisi vaikka millä mitalla. Treeniryhmää on ollut kouluttamassa Niinu, ja taas eilen oli oikein hauska ja sopivasti haasvata rata, kivaa oli! Jos nyt kerrankin muutama huomio, plussia ja kehitettävää:
+ edelleen Nucan asenne on, kuten aina, aivan loistava - täysillä mennään ja kuunnellaan ohjausta
+ keppeihin voi olla pääsääntöisesti tosi tyytyväinen
- ohjaaja ei osaa "keilata" l. lähettää koiraa etenemään käsi alhaalla, vaan huitoo taivaisiin jos putken jälkeen on pituus... tarkkuutta!
- taas meinaa mennä oma eteneminen paikoin puuskittaiseksi ryntäilyksi - olisko rutiinin puutetta vai mitä, pitää korjata hetimiten
- koiraa, joka kuuntelee kiltisti ja ottaa vaikka kiellon jos lyöt liinat kiinni liian aikaisin, ei ole tarpeen ohjata hirmuisen voimakkaasti... pienempikin vihje kääntymisestä riittää, kyllä se sieltä tulee
- voisko vihdoinkin ottaa aikaa ja hioa ne kontaktit ihan valmiiksi... pysähtyminen ilman ohjaajan pieniä apuja ja pysähtymispaikka silloin kun liike jatkuu sivulle, on epävarmaa -> voisi vaikka naksutella kuntoon?
 

Niin tuli Luisasta tänään aamuyöllä äitikoira ja meidän pieni bernineitimme on nyt Funatic N-pentueen ylpeä emä  Luisa pyöräytti aamuneljän ja seitsemän välillä ihanan viisikon, neljä tyttöä ja yhden pojan. Tuuli soitteli viiden maissa että yksi täällä jo on, ja kolmen syntymää ehdin todistamaan paikan päälle. Kaikki meni hienosti ja emä ja pentuset voivat kaikki hyvin. Maitoa tulee  ja pentuset ovat hyvän kokoisia, ryömivät nisille ja pötisevät jos ovat joutuneet emostaan liian kauas. Pentujen isääkin onniteltiin, joskaan ei ole tietoa mahtoiko tuo ymmärtää että viereisessä huoneessa olevat piippaavat marsut ovat juuri hänen jälkikasvuaan. Alla muutama kuva alle vuorokauden ikäisistä pupseista.

Yksi tytöistä, ikää max 5h

Kaikki viisi kasassa (kolme maitobaarissa ja kaksi hännän päällä nukkumassa). Luisaa väsyttää rankan yön jälkeen.

Ja vielä ryhmäpotretti, kiitos Tuuli kuvasta!

Pentusia olisi voinut tuijottaa loputtomiin, niin suloisia ne ovat. Tulleet vanhempiinsa

Tänään aamulla Luisa oli vielä syönyt, mutta vähän epäröiden, ja puoli tuntia myöhemmin oksentanut ruokansa. Sen jälkeen ei ole enää ruoka maistunut. Sen minkä jaksaa, touhuaa kuulemma pesänteon parissa, järjestelee pentukaatikkoa ja sanomalehtiä  Lämmön laskua ei vielä iltaan mennessä ollut havaittavissa, mutta muuten alkaa siis olla oikeita merkkejä ilmassa. Nisistä on jo erittynyt vähän maitoa. Juuri alkaa olla 63 vrk täynnä, joten joskohan viimeistään huomenna alkaisi tapahtua. Emäntä menee nukkumaan kännykkä vierellään ja ihmettelee, miten saisi unta

Tässä ei siis enää mitään masupäivityksiä ehditä tehdä, luulen. Maanantaina kun käytiin Tuulilla Luisaa moikkaamassa, niin olihan se masu kasvanut ja alkanut selvästi laskeutua, ero oli oikein huomattava kun ei muutamaan päivään ollut neitiä nähnyt. Myös olo alkoi olla välillä hiukan tukalan näköinen, kyllä mahtaa kiva olla viimeisillään näillä helteillä. Tänään oli mittarissa 34 astetta, varjossa 

Aika on taas vierähtänyt niin, että nyt ollaan jo menossa 54. tiineysvuorokauden kohdalla. Luisa voi hyvin ja pikkuhiljaa paksustikin, vaikka aika pieni masu sillä edelleen tilanteeseen nähden on. Tässä välissä ruoka vaihdettiin tuhdimpaan odottaville neideille sopivaan penturuokaan, joka maistuu aivan mainiosti sekin.
Viime viikolla Tuuli kävi Senna-siskon kanssa piipahtamassa ja heti saatiin Luisasta hienoja kuvia  Alla kaksi otosta, kiitos kuvista Tuuli! Masu ei tuolloin(kaan) suuri ollut, kuvissa mennään kuitenkin jo 49. vuorokauden kohdalla. Tiineydestä tietämätön ei ehkä huomaisi koko asiaa? Siskoksista yhdessä ei harmi kyllä kuvaa onnistuttu nappaamaan, kaksi sähläriä kun ei kerta kaikkiaan voinut pysyä paikallaan riittävän kauaa...

Kyllä se kuitenkin tiineenä on, alla ei-niin-hieno kuva, jossa tämänpäiväinen tilanne (54. vuorokautta) antaa jo tilasta selkeämmän kuvan. Masu on edelleen kaljuhko parin viikon takaisen ultran takia, silloin kun ajeltiin karvat tutkimuksen onnistumiseksi. Ao. asento tuntuu olevan oikein mukava, joskin myös vatsallaan voi edelleen maata vallan mainiosti.

Tuorein odotusuutinen on kuitenkin alkuillan tiineysröntgen, jossa pentujen määrä tarkentui ja kasvoi selvästi ultraan verrattuna. Vielä mahdutaan yhden käden sormille, mutta jos kaikki menee hyvin niin täyteen ne saattavat tulla pentuja laskiessa  Masu on siis vaan hämäystä ja sen voinee odottaa vielä kasvavan ennen h-hetkeä.
Luisa majailee meillä vielä muutaman päivän, ja siirtyy sitten Tuulin hellään hoitoon "synnytystiloihinsa" tutustumaan. Kun kyseessä on neidin entinen koti, ei meillä onneksi ole hätäpäivää siitä, miten Luisa siellä tulee pärjäämään - epäilemättä varsin erinomaisesti

Kesälomaa on takana jo reilu viikko ja aika on vierähtänyt raksailun parissa niin, ettei millään ehdi päivittää, vaikka raporttia kyllä riittäisi. Loman mukana tulivat helteet, ja jatkuvasti päästään päivällä yli 30 asteen varjossa... ihanaa, mutta toisaalta tukalaakin, erityisesti Luisalla. Odotusaikaa on kertynyt jo 48 vuorokautta (!) ja vihdoin se alkaa näkyä vähän myös ulkomuodossa. Kasvu on tosin tapahtunut enemmänkin leveyssuunnassa. Vieläkään muutos ei ehkä ole niin näkyvää, etteikö vieras ohikulkija vaan katsoisi koiraparan olevan vain vähän tuhdimmassa kunnossa... Läheltä ja erityisesti makuuasennossa tarkasteluna diagnoosi on kuitenkin selvä  Alla muutama kuva menneiden viikkojen varsilta.

Kotipihalla - mitä, en tietenkään ollut tekemässä mitään kiellettyä... (29. tiineysvuorokausi):

Metsälenkillä (33. vuorokausi):

Kuvatusyritys, ei niin kovin onnistunut... (38. vuorokausi):

Tuoreempia kuvia ei vielä koneella asti ole, yritetään saada... Kasvaneen olomuodon lisäksi helteet ovat tehneet sikäli tehtävänsä, että lenkeillä ei juuri enää käydä. Kortteli köpötellään ympäri ja siinä se. Omalla pihalla on onneksi varjoa ja illalla jo sen verran vilpoisampaa, että siellä vielä jaksaa vähän spurttaillakin. Rapsutta pitäisi koko ajan, mieluiten istua jatkuvasti neidin vieressä, että toinen voi rauhassa köllötellä. Muita "oireita" ovat lähinnä se, että pissalle pitää päästä huomattavasti useammin ja nälkä tuntuu olevan entistä kovempi - ruoka-aikaan meillä ollaan to-del-la valppaana.

Nucalle tuli reilu viikko sitten mittariin 6 vuotta, oho! Ei kyllä neidistä iän karttumista edelleenkään huomaa, samanlainen hölmöläinen se on edelleen. Tässä synttäriposeerausta (valot ei ihan kohdillaan, mutta koira sentään näkyy...)