Nucca täyttää tänään jo viisi vuotta, onnea tirppana! Synttäripäivän kunniaksi yritettiin ottaa kuviakin, vaan eihän ne näteimmiksi tarkoitetut oikein onnistuneet... Tässä kuitenkin kukkia taustalla :)


Suurempia juhlallisuuksia ei ole tiedossa, säästämme energiaa sunnuntaille Agirodun joukkuekisaan. Saas nähdä miten Team Fireheartille käy

Minnehän se viisi vuotta onkaan mennyt, vastahan Nucca saapui Anjalta kotiin ja näytti mahdottoman suloiselta...

Suurin piirtein tuohon kuvaan se suloisuus sitten loppuikin  ja riiviö pääsi valloilleen. Nyt niitä hullutuksia muistelee jo ihan hymyssä suin, vaikka välillä meinasikin aikanaan olla huumori koetuksella. Mutta sitä sain mitä tilasin ja paljon enemmänkin, kiitoksen vielä Anjalle tästä pienestä punanenästä! Nykyään Nucca osaa jo ottaa varsin lunkisti (paitsi agiradan reunalla...) ja osaa keskittää "sata lasissa"-toiminnan treeneihin ja ulkoiluun. Varsinaisesti aikuinen siitä ei onneksi edelleenkään ole tullut ja se opettaa parhaillaan hyvää vauhtia kaikkia hullutuksiaan apinoinnin kruunaamattomalle mestarille Luisalle

Onnittelut myös sisaruksille Funalle, Nemille, Joelle ja Darwinille! Happy Birthday Funa, Nemi, Joe ja Darwin!

... käytiin hakemassa viime viikon lopulla molemmille tytöille. Neidit saivat kaikki kerralla; kolmoisrokotteen, kennelyskän nenäsumutteena ja rabieksen. Eivät odotetusti olleet moksiskaan, eivät edes nenäsumutteesta, josta kuulemma osa koirista saa kerta kaikkiaan hepulin. Voi tietysti johtua siitä, että meidän tytsyillä oli hepuli jo valmiiksi  Tahtoo sanoa, että eläinlääkäriin oli taas NIIN KIVA mennä, piti oikein kisata että kumpaa rapsutetaan enemmän ja kumpi saa enemmän namia ja huomiota. Nucca oli niin keskittynyt namien vahtimiseen, että oli jokaisen rokotusampullinkin avaamisen (rapinaa) kohdalla ihan vakuuttunut sen sisältävän suurta herkkua, jota piti silmä kovana vahtia. Hohhoijaa... Eläinlääkärikin totesi, että tässä on harvinaisen onnellinen kaksikko  Kehuja tuli myös siitä, että molemmat olivat oikein hyvässä kunnossa; Nucca hoikka, hyvässä lihaskunnossa ja oikein hyvältä kuulostava sydän, Luisakin hoikassa kunnossa (bernit eivät kuulemma läheskään aina ole...), hyvä turkki ja muutenkin hyvin kehittyneen oloinen. Hienoa! Odotellessa käytiin puntarilla, Nucca painoi 15,2 kg ja Luisa 36 kg.

Muuten meille ei kuulu ihmeempiä. Muutamat reissut ovat tosin jääneet kokonaan raportoimatta... 25.4 molemmat käväsivät Lahden kv:ssa. Kiva päivä oli ja ihan kivasti myös meni. Luisa oli eri:llä junnunarttujen toinen (Senna-sisko voitti luokan ja oli lopulta pn4). Tuomari kehui kovasti kauniiksi, mutta toivoi vielä "kaikkea vähän lisää". Nucca voitti eh:lla avoimen luokan ja osallistui myös kasvattajaluokkaan (rop ja kp).
Nucan kanssa on myös kisattu vähemmän hyvällä menestyksellä muutamat agikisat, mutta siitä joskus myöhemmin tarkemmin. Nyt olemme kisatauolla ja yritämme treenailla muutamaa osa-aluetta vahvemmaksi.

Pääsiäisen ja paranevien ilmojen kunniaksi on lähipäivinä lenkkeilty oikein urakalla, ja vaihteeksi oikein kamerankin kanssa. Koirien suureksi riemuksi metsästä löytyi vielä vähän luntakin. Tytöistä on äärimmäisen vaikeaa saada mitään fiksua yhteiskuvaa, joten tälläkin kertaa piti tyytyä niihin vähemmän fiksuihin plus yksittäiskuviin. Ei ole helppoa kuvata, kun toinen (Nucca) kiitää päättömästi ja ihan Luisan kiusaksi tuhatta ja sataa, ja toinen (Luisa) menee mihin vaan Nucan perässä, vähintäänkin yhtä päättömästi ja täysin vailla harkintakykyä tai itsesuojeluvaistoa... Pieninä rauhallisina hetkinä Nucca haistelee ennemmin mättäitä kun katsoo kameraan, ja Luisa saapuu pienimmästäkin eleestä häntä pyörien tutkimaan kahden sentin päähän, että mitäs kivaa tässä tapahtuu. Yritä siinä sitten kuvata  Kuvista myös näkee, ettei aina ole helppo näyttää fiksulta koiralta ;) Viimeisenä Luisa mietteissään kotipihalla.

Vietimme perjantain Purina Areenalla ATD:n pääsiäiskisoissa. Olin ilmoittautunut kaikkiin kolmeen starttiin ja aikataulun ollessa hieman myöhässä, oli vihoviimeinen vasta klo 22... Ehkä jatkossa harkitsen kaksi kolmesta-tyyppistä ratkaisua, sillä viimeisin meni jo ihan harakoille  Kaksi edellistä sen sijaan eivät, ja meillä onkin kaksi nollaa lisää kilpailukirjassa, jesh! Nyt on siis yhteensä viisi sm-nollaa kasassa, joista kaksi hyppyradalta.

Ensimmäinen rata oli hyppyrata ja meni ihan mallikkaasti. Ehkä siinä oli pientä varmistelun makua, ja sijoitus sen mukainen, 14. Toisella radalla (agilityrata) oli pari tiukkaa paikkaa, mutta hyvin selvittiin niistäkin. Jälleen ajassa jäi tekemistä, sijoitus 17., mutta tavoite oli nollat saatiin. Kolmannella radalla unohdin ohjata ja Nucca teki oman valintansa, jonka seurauksena hylätty.

Hyvää suorituksissa;
- varmat kepeille menot myös takaa ohjaten
- kahdella ekalla radalla tasaista menoa ja ratasuunnitelma piti
- kahden viikon treenitauko ei tuntunut ja Nucca malttoi kuunnella hienosti innosta huolimatta

Kehitettävää;
- kepeiltä täyskäännös ja lähetys putkeen niin, että ohjaaja keppien "väärällä" puolella -> täytyy vihdoin opetella varmaksi!
- pitäisi saada yhdistettyä maksimivauhti ja nollatulokset...
- vielä nopeammat  ja varmemmat irtoamiset eteenpäin

Lauantaina oli kisauramme ensimmäinen kolmen startin koitos Kirkkonummella. Päivä alkoi lumisateella ja jatkui lumituiskulla... lunta/räntää siis tuli oikein urakalla, niin mennessä kuin tullessakin, eikä tuisku hellittänyt hetkeksikään edes paikan päällä. No, Nuccahan tykkää painella menemään lumessa, joten ainakin se viihtyi mainiosti. Kirkkonummella on ihanasti tilaa kirmata, ja lämmittelyt sujuivat lumisilla pelloilla kuin itsestään.

Kisat sen sijaan eivät sujuneet ihan niin "itsestään"... tai no, parannusta edelliseen kertaan tuli sikäli, että yhtään hylättyä suoritusta ei tullut. Toisaalta se ei hirveästi lohduttanut, kun ei tullut niitä nolliakaan. Jälleen kerran; kaikki radat olivat täysin tehtävissä, välillä aikamoista kääntöä ja vääntöä, mutta täysin tehtävissä. Suoritukset sitten... ekalta radalta vitonen riman tiputuksesta (täysin oma vika), toiselta kymppi ja kolmannelta taas vitonen. Toisella radalla tein jotain käsittämätöntä kepeillä ja sisäänmeno piti ottaa uusiksi, toisesta vitosesta ei ole hajuakaan. Kolmannella radalla tuli kielto putkelta - uskomatonta, vedin tosiaan Nucan putken ohi. Viimeiseltä radalta jäi kuitenkin kokonaisuutena kiva fiilis. Kunhan vaan muistaisin olla koko ajan hereillä, ei vaan niissä etukäteen hankalimmilta tuntuvissa kohdissa. Tuo jatkuva tarkan ohjauksen tarve on ehkä itselleni yksi suurimmista haasteista verrattuna kakkosluokan ratoihin, joissa usein selkeämmin erottui muutama täpärä paikka.
No, seuraavat kisat ovat jo kalenterissa, lähdetään taas koittamaan mitä tulee